Hyvää OCD-tietoisuusviikkoa!

8.–14.10.2017 vietetään kansainvälistä OCD-tietoisuusviikkoa (International OCD Awareness Week). OCD-viikon tarkoituksena on lisätä OCD:n tunnettuutta, vähentää stigmaa ja purkaa OCD:hen liittyviä vääriä käsityksiä. Nämä kaikki ovat hyvin tärkeitä tavoitteita myös täällä Suomessa, missä OCD:stä pidetään yleensä aika vähän meteliä. Miten me OCD:tä sairastavat voisimme halutessamme lisätä OCD-tietoisuutta tällä viikolla ja pidemmälläkin tähtäimellä? Listasin alle joitakin mieleeniJatka lukemista ”Hyvää OCD-tietoisuusviikkoa!”

Jakaisinko kokemuksiani?

”Luulin olevani ainoa, jolla on näin kauheita ajatuksia.” Otsikon lause ei ole suora lainaus keneltäkään yksittäiseltä henkilöltä, mutta se voisi olla lainaus ties kuinka monen pakko-oireisen elämäntarinasta. En osaa edes kuvailla, miten helpottavalta tuntuu, kun kuulee ensimmäistä kertaa jonkun toisen pakko-oireisen puhuvan ajatuksistaan ja huomaa, että nuohan ovat tosi samanlaisia kuin minun ajatukseni. Minulle tämäJatka lukemista ”Jakaisinko kokemuksiani?”

”Tämä on sisäinen helvetti” – mitä toivoisimme ihmisten tietävän OCD:stä

”Multakin monesti kysytään, että no mitä sä oikein pelkäät. Sitten kun kerron, niin naurahdetaan, että no eihän nyt niin käy. Ja puhutaan muusta. Ei kukaan tunnu ymmärtävän, että tämä ei ole mikään pikkujuttu.” Luet tällä hetkellä kenties tärkeintä postausta, joka tässä blogissa on tähän mennessä julkaistu. Olen tämän blogin perustamisesta saakka ollut aikeissa kirjoittaa postauksen,Jatka lukemista ””Tämä on sisäinen helvetti” – mitä toivoisimme ihmisten tietävän OCD:stä”

Toc Toc – komedia, jota ei olisi pitänyt tehdä

Sisältövaroitus: mielenterveysongelmien vähättely, mielenterveysongelmille nauraminen. Lainaukset täältä ja kuvat Turun Kaupunginteatterin kuvapankista. Kun ensi kertaa näin Turun Kaupunginteatterin Toc Toc -neuroosikomedian mainoksen viime kesänä, päällimmäinen ajatukseni oli suunnilleen: ”Mitä helvettiä nyt taas? Totesin, että en todellakaan mene katsomaan sitä, koska öh, neuroosikomedia? Oikeasti? Missään ei juuri koskaan puhuta siitä, miten vakava ja invalidisoiva sairaus OCDJatka lukemista ”Toc Toc – komedia, jota ei olisi pitänyt tehdä”

100% OCD

Internet on tulvillaan ”hauskoja” OCD-testejä, jotka mittaavat yleensä sitä, onko ihmisellä silmää yksityiskohdille tai häiritseekö häntä se, että samassa pussissa on erivärisiä nallekarkkeja sekaisin.  Se on vahingollista, vaikka suurin osa ihmisistä varmasti jakaa näitä testejä tietämättömyyttään eikä ilkeyttään. Etenkin tämä alla oleva on viime aikoina osunut silmiini toistuvasti. (Rastin päälle lisäsin minä. Alkuperäinen testi sisältääJatka lukemista ”100% OCD”

Erilaisia pakko-oireita

Sisältövaroitus: pakko-oireiden yksityiskohtaista kuvailua Tämän listan kirjoittaminen tuntuu tarpeelliselta siksi, että se havainnollistaa sitä, millaiset ajatusjumit ovat OCD:n kontekstissa mahdollisia ja auttaa kenties jotakuta hahmottamaan omia oireitaan. Oikeasti OCD:n kontekstissa aika lailla mikä tahansa on mahdollista. Ei ole mahdollista kirjoittaa kattavaa listaa erilaisista pakko-oireista. Ei läheskään. Ihminen voi obsessoida ihan mistä vain ja kompulsioidenkin suhteenJatka lukemista ”Erilaisia pakko-oireita”

Miksi OCD:stä on niin vaikea puhua?

Siitä todella on. Kun olen kertonut ihmisille, että minulla on pakko-oireinen häiriö, olen useimmiten saanut vastaukseksi kysymyksen: ”Mitä se tarkoittaa?” Se on uuvuttava lähtökohta. Miten selitän asian selkeästi ja hyvin? Entä jos en halua kertoa oireistani tarkemmin? Miten tästä puhutaan yleisellä tasolla? Luettelenko kaikki tavallisimmat pakko-oireet? Osaanko selittää pakko-oireiden mekanismin? Ymmärtääkö toinen varmasti oikein? HyväJatka lukemista ”Miksi OCD:stä on niin vaikea puhua?”

Puhuttaisiinko pakko-oireisesta häiriöstä?

Pakko-oireisesta häiriöstä pitää puhua enemmän. Siksi perustin tämän blogin, vaikka en totta puhuen ole erityisen kiinnostunut bloggaamisesta noin muuten. Jos en bloggaisi tästä, en varmasti bloggaisi ollenkaan. Mutta tämä on kenties paras tapa tavoittaa ne ihmiset, jotka tästä voisivat hyötyä. Vloggaaminen olisi tietysti nykyaikaisempaa, mutta haluan ainakin toistaiseksi kirjoittaa tätä suhteellisen anonyymisti, etten alkaisi sensuroidaJatka lukemista ”Puhuttaisiinko pakko-oireisesta häiriöstä?”