Pieni kuulumispostaus

jonatan-pie-235783

Olen kirjoittanut viime aikoina jonkin verran, mutta mitään kovin jäsenneltyä en ole saanut aikaiseksi. Sen sijaan olen

  • yrittänyt saada opintojani etenemään
  • käynyt Joensuussa Suomen Tourette- ja OCD-yhdistyksen järjestämässä OCD-seminaarissa
  • aloittanut terapian (asia ei ole ehkä tullut täällä vielä esille, mutta löysin tosiaan lopulta terapeutin)
  • kärsinyt taas hieman pahentuneista pakko-oireista
  • yrittänyt niistä huolimatta olla lannistumatta
  • antanut itseni kuitenkin olla ihan suosiolla myös turhautunut, kun hyvän kauden jälkeen tulee taas takapakkia
  • viettänyt aikaa ystävien kanssa
  • viettänyt aikaa kissan kanssa
  • viettänyt aikaa auringossa

Tätä blogia luetaan joka päivä. Aina joku käy. Joskus päivän mittaan käy muutama ihminen, joskus käy monta sataa. Tuntuu huikealta, että ainakin osa täällä käyvistä ihmisistä myös saa täältä jotain – tietoa, vertaistukea, uusia näkökulmia tai hyödyllisiä vinkkejä (tiedän tämän siitä, että olen saanut todella ihanaa ja kannustavaa palautetta, kiitos kaikille sitä antaneille!).

Minulla on tämän blogin tulevaisuutta ajatellen monenlaisia suunnitelmia. Oikeastaan minulla on kaikenlaisia muitakin suunnitelmia, jotka liittyvät OCD:hen. Surullista on se, että toimintakykyni on tällä hetkellä kuitenkin sen verran rajallinen, että kaikenlaiset ideat joutuvat nyt odottamaan toteuttajaansa. Oman rajallisuuden kohtaaminen tekee joskus todella kipeää, vaikka olisi kuinka sinut sairautensa ja sen kroonisuuden kanssa. Esimerkiksi juuri silloin, kun mieli tulvii ideoita, mutta niiden toteuttamiseen vaadittavia voimia ei yksinkertaisesti ole. Vaikka nukun tarpeeksi. Vaikka syön tarpeeksi. Vaikka kävelen niin paljon, että sitä voi hyvinkin pitää jonkinlaisena liikuntaharrastuksena. Vaikka tapaan ystäviä.

Toivottavasti voitte kaikki niin hyvin kuin tilanteessanne on mahdollista. Muistattehan, että aina ei tarvitse pystyä ylittämään itseään. Joskus on ihan tarpeeksi hyvä saavutus ihan vain selviytyä päivistään ja öistään jotenkin. Se, että eilen pystyi johonkin, ei tarkoita, että tänään välttämättä pystyisi samaan. Ja se on täysin okei. Se kuuluu asiaan. Kaikelle on aikansa.

Ehkä juuri tänään ei ole suurten haasteiden aika.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s