Kompulsioiden tunnistaminen

Kompulsioiden tunnistaminen ei aina ole helppoa. Usein se voi olla hyvinkin vaikeaa. Mistä tietää, mikä kaikki menee överiksi ja mikä taas on tarpeellista varovaisuutta? On jokseenkin virheellistä sanoa, että pakko-oireiset olisivat aina perillä oireidensa järjenvastaisuudesta, koska emme me oikeastaan ihan aina ole emmekä ihan aina edes tiedä, mikä kaikki on OCD-oireilua. Normaalin ja neuroottisen käytöksen väliin jää helposti jonkinlainen harmaa alue, ja voi olla vaikea sanoa, milloin tekeminen oikeastaan lipsuu sairaan puolelle. Suuret linjat voivat olla suhteellisen selvillä, mutta tietoa voi olla vaikea soveltaa eri tilanteissa.

Minä olen esimerkiksi hyvin tietoinen siitä, että pelkään aiheuttavani jotakin vahinkoa muille ja että pelkään sitä enemmän kuin olisi perusteltua pelätä. Tiedän siis, että pelkoni on useimmiten liiallista. Mutta mistä tiedän, milloin se ei ole? Mitä kaikkea pitää tai kannattaa oikeasti tehdä ja minkä kaiken voi hyvällä omallatunnolla jättää tekemättä? Erityisen vaikeaa tämän arvioiminen on minun kokemukseni mukaan silloin, kun oireiluun ei liity maagista ajattelua, vaan kyseessä on kohtuuton huoli teoriassa mahdollisista asioista. OCD-huolet voivat helposti vaikuttaa perustelluilta huolilta.

Mikä kaikki oikeastaan on minun vastuullani? Minun vastuuntuntoni on epäluotettava, koska OCD:n mukaan vastuullani on paljon kaikkea sellaistakin, mikä ei oikeasti taida olla. Ja mikä kaikki edes on oikeasti vaarallista? Kirjoitin tästä aiheesta todella pitkän tekstin, mutta siitä tuli niin rönsyilevä ja uuvuttava, että päätin suosiolla jättää sen hautumaan ja yrittää myöhemmin tehdä sille jotakin.

Päätin julkaista nyt kuitenkin pienen osan alkuperäisestä tekstistä: listan seikoista, jotka voivat auttaa erottamaan kompulsiivisen käyttäytymisen terveestä. Kun olet epävarma siitä, onko jokin pakkoajatusten synnyttämää ahdistusta helpottava toiminto kompulsio vai ei, voit miettiä esimerkiksi seuraavia asioita (muista, että tämä kaikki koskee myös päänsisäisiä toimintoja, ei pelkästään ulospäin näkyviä asioita):

  1. Tuleeko toiminnosta nopea ja intensiteetiltään voimakas helpotus?
  2. Tuntuuko hetken päästä siltä, että toiminto pitäisi suorittaa uudelleen?
  3. Yritätkö kontrolloida toiminnolla jotain sellaista, mitä on hyvin vaikea tai mahdoton kontrolloida?
  4. Yritätkö saavuttaa absoluuttisen varmuuden jostakin?
  5. Yritätkö ”ratkaista” jotakin, mitä ei oikeastaan voi ratkaista?
  6. Ahdistutko valtavasti, jos et suorita toimintoa?
  7. Ahdistutko valtavasti, jos jokin toiminnon yksityiskohta ei mene täsmälleen niin kuin pitäisi?
  8. Voitko lopettaa toiminnon vasta, kun saavutat oikeanlaisen tunteen?
  9. Tuntuuko sinusta, että kaikki muuttuu hyväksi, kun vain suoritat toiminnon vielä tämän yhden kerran?
  10. Tuntuuko sinusta, että toiminnon suorittamisessa tai suorittamatta jättämisessä on kyse elämästä ja kuolemasta?
  11. Tuntuuko sinusta, että toiminnon suorittaminen tai suorittamatta jättäminen määrittelee sen, oletko hyvä vai paha ihminen?
  12. Yritätkö peitellä toimintoa?
  13. Haittaako toiminto normaalia elämääsi?
  14. Viekö toiminto paljon aikaa?
  15. Haittaako toiminto ihmissuhteitasi, töitäsi tai harrastuksiasi?
  16. Joudutko jatkuvasti perustelemaan muille toiminnon välttämättömyyttä?
  17. Hävettääkö sinua suorittaa toiminto muiden nähden?
  18. Hävettääkö sinua suorittaa toiminto, vaikka olet yksin?
  19. Edellytätkö toiminnon suorittamista vain itseltäsi?
  20. Tuntuuko sinusta, ettei sinulla ole vaihtoehtoja?
  21. Tuntuuko sinusta, että kyse saattaisi olla kompulsiosta?

Mitä useampaan kohtaan vastasit ”kyllä”, sitä todennäköisempää on, että kyse on kompulsiosta. Huom! Tämä on äärimmäisen epätieteellinen listaus, joka perustuu yhden ihmisen näkemyksiin ja kokemuksiin. Mistään varsinaisesta ”kompulsiotestistä” ei siis ole kyse minä vain satun olemaan äärimmäisen viehtynyt asioiden esittämiseen listamuodossa.

On kuitenkin erittäin tärkeää ymmärtää sekin, että tarkoitus ei ole saavuttaa jokaisen yksittäisen toiminnon kohdalla absoluuttista varmuutta siitä, onko kyseessä kompulsio vai ei. Kompulsioiden tunnistamisestakin voi tulla kompulsiivista toimintaa, joten kannattaa olla aika tarkkana ja muistaa, että toipumiseen ei ole olemassa mitään takuuvarmaa kaavaa, jota noudattamalla paranee 100-prosenttisen varmasti. Vaikka kompulsioiden tunnistaminen onkin avainasemassa toipumisprosessissa, niin aivan samanlaisessa avainasemassa on se, että oppii ymmärtämään ja hyväksymään, että kaikkea ei voi lokeroida ja nimikoida. Kompulsiivisen ja terveen tai ”normaalin” toiminnan väliin jää väkisinkin se harmaa alue. Tavoite on ennen kaikkea se, että emme kärsisi käyttäytymismalleistamme.

3 kommenttia artikkeliin ”Kompulsioiden tunnistaminen

  1. Nimetön

    Hei! Mulla on nyt parin kuukauden ajan ollut todella ahdistunut olo. Kaikki alkoi yhtäkkiä, kun aloin yhteishaun vuoksi miettimään tulevaisuutta ja mahdollista opiskelua eri paikkakunnalla kuin poikaystävä. Tästä seurasi ajatuksia mm. eroon liittyen. Lisäksi aloin pohtia rakkauttamme toisiamme kohtaan, olemmeko onnellisia, voisiko asiat olla paremmin jne. Pelkään eroa, mutta samalla ahdistun myös siitä, jos emme sovikaan yhteen, ja yhteiselo ei toimi. Ahdistun ahdistuksesta. Sitä en kuitenkaan enää epäile, ettenkö häntä rakastaisi.
    Aiemmin minulla ei ole ollut lainkaan tämänkaltaisia ajatuksia, ja olen ollut umpirakastunut. Hän on ensimmäinen poikaystäväni, ja olemme seurustelleet pian neljä vuotta. Pelottaa kauheasti, ettei tämä ahdistus lopu. Välillä se on poissa, ja tulevaisuuden ajattelu hymyilyttää. Päivittäin iskee kuitenkin myös ahdistus. En oikein itsekään hahmota, onko minulla kompulsioita. Taustalla on vain koko ajan pelko/epävarmuus, joka kummittelee mielessä. Haluan silti nähdä poikaystävääni, ja olla hänen kanssaan. Hänen seurassaan ahdistus ei ole jatkuvaa, vain satunnaisia ajatuksia. Yksin ollessa tuntuu välillä, että sekoaa. Hän on tällä hetkellä armeijassa. Hetkinä, jolloin ei ahdista, ihmettelen, miten voin edes ahdistua tällaisista asioista.
    Mitä meinaat, onko tämä normaalia kasvamiseen liittyvää pohdintaa, vai onko kyse (R)OCD:sta? E-pillerit lopetin osittain tästä syystä noin viikko sitten. Tämä syö energiaa kaikelta, ja pääsykokeetkin ovat tulossa. Tiedän, että tämän perusteella on hyvin hankala sanoa mitään, mutta en oikeasti tiedä mitä teen.

    Tykkää

    1. Hei! Yritän nyt vastata parhaan taitoni mukaan, mutta tämä on tietenkin silkkaa spekulointia, koska en tiedä tilanteestanne tuon enempää enkä ole psykologi tai psykiatri tmv. En ole myöskään itse kärsinyt ROCD:stä. ROCD:stä löytyy toistaiseksi hyvin heikosti tietoa suomeksi eivätkä psykiatritkaan kuulemani mukaan ole valitettavasti Suomessa aina kovin jyvällä siitä. Tämä on siis aihe, josta on hankalaa löytää tietoa, johon voisin tässä nojata tai johon voisin kehottaa sinua tutustumaan, mutta tällaisia ajatuksia minulla heräsi:

      Minusta kuulostaa lähtökohtaisesti normaalilta, että nuo asiat mietityttävät. Olette olleet aika pitkään yhdessä ja alkaneet ilmeisesti seurustella melko nuorina. Minun on mahdotonta sanoa, onko kyse OCD:stä, mutta kuulostaa siltä, että tuo sinänsä normaali suhdetta ja sen tulevaisuutta koskeva pohdinta on saanut kohdallasi ainakin jonkinlaisia pakonomaisia piirteitä jos ei muuta: koet jonkinlaista tarvetta olla varma siitä, että suhteenne kestää ja rakastatte toisianne tulevaisuudessakin. Totuus on kuitenkin, että siitä ei voi koskaan olla aivan varma. Kaikenlaista voi tapahtua. Voi olla, että joskus tulevaisuudessa ette enää haluakaan olla yhdessä. Kannattaa yrittää keskittyä siihen, mikä on totta nyt (”Haluan silti nähdä poikaystävääni, ja olla hänen kanssaan”), ei siihen, mikä voi kenties olla totta joskus myöhemmin. Muista myös, että ajatukset eivät ole mitään ”merkkejä” siitä, mitä pohjimmiltaan tunnet tai ajattelet. Pakonomaisten ajatusten aiheuttama epävarmuuden tunne on eri asia kuin se, että olisit oikeasti merkittävän epävarma suhteestanne (mutta on myös täysin ok olla joskus ihan oikeasti epävarma suhteesta ja sen tulevaisuudesta). Ajatukset ovat vain ajatuksia. On loppupeleissä aika vaikeaa olla täysin varma mistään, etenkin silloin, kun on OCD-tyyppistä oireilua – jonkinlainen jäytävä epäilys tuntuu aina jäävän.

      On vaikea määritellä tarkkaan, milloin jostakin ajatuksesta tulee pakkoajatus tai milloin voidaan alkaa puhua OCD:stä. Pakkoajatus voitaisiin määritellä jotenkin niin, että se on ei-toivottu ajatus, joka pyörii päässä jatkuvasti ja aiheuttaa ahdistusta. Ajatuksesi eivät myöskään ilmeisesti liity siihen, että suhteessanne olisi mielestäsi oikeasti jotain vialla juuri nyt. Siinä mielessä noita ajatuksiasi voisi kenties pitää pakkoajatuksina. Se, milloin voidaan puhua pakkoajatuksesta, on tosiaan joskus aika vaikea kysymys, mutta onneksi siitäkään ei tarvitse voida olla täysin varma. Ehkä kyse on pakkoajatuksesta, ehkä ei. Kannattaa lähteä siitä, että kaikenlaisia ajatuksia on ja saa ollakin. Kun sinulle tulee ajatus, että ”mitä jos en rakastakaan poikaystävääni”, muuta se muotoon ”minulla on nyt sellainen ajatus, että mitä jos en rakastakaan poikaystävääni” – äläkä tuomitse itseäsi siitä ajatuksesta tai ajattele, että sille pitäisi tehdä jotain. Anna ajatuksen olla ja tunne sen herättämät tunteet. Se on kauheaa, mutta jos yrität työntää ajatuksen pois, se palaa entistä kovemmalla voimalla. Yritä olla pelkäämättä ajatuksiasi, vaikka niiden sisällöt olisivat epämiellyttäviä.

      Kun sinua epäilyttää, voisivatko asiat olla paremmin, niin muista, että asiat voisivat tavalla tai toisella aina olla paremmin. Se, että asiat voisivat olla paremmin, ei tarkoita, että asiat olisivat huonosti. Sinun ei tarvitse olla varma siitä, että suhteenne on ”täydellinen” ja kumppanisi sinulle ”se oikea”, jotta tämänhetkinen yhdessäolonne olisi perusteltua. Yhteiskuntamme ihannoi hyvin vahvasti ajatusta siitä, että löytäisimme itsellemme Sen Yhden Oikean kumppanin, jonka kanssa olisimme koko elämämme. Eletty todellisuus on kuitenkin usein paljon monimuotoisempi. Minä uskon, että kaikkien (pari)suhteiden ei edes tarvitse jatkua ikuisesti ja ne voivat kuitenkin olla tarkoituksenmukaisia. Joskus elämä vie erilleen. Se ei vie arvoa yhdessä koetulta. Tämä yhdessä viettämänne aika ei menetä millään tavalla merkitystään, vaikka joskus eroaisittekin. Voi myös ihan hyvin olla, että ette koskaan eroa. Jos käy vaikka niin, että muutatte eri paikkakunnille, niin voitte silloin miettiä, miten se vaikuttaa suhteeseenne.

      Toivottavasti tästä oli edes hiukan apua. Kovasti tsemppiä myös pääsykokeisiin!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s