Mitä nämä ajatukset kertovat minusta?

Niin kauan kuin muistan, olen puhunut ja minulle on puhuttu ”OCD-ajatuksista”, kun tarkoitetaan niitä ajatuksia, joiden sisällöstä ahdistun ja joihin jään jumiin. Ja niin kauan kuin muistan, minua on opastettu reagoimaan niihin ajatuksiin toteamalla: ”Tämä en ole minä, tämä on OCD.” Luulen, että me kaikki kuulemme jossain kohtaa tämän tai vastaavanlaisen lauseen – ja kuinka se lohduttaakaan meitä! Kun nimeämme ahdistavat ajatukset OCD-ajatuksiksi, voimme erottaa näiden ajatusten sisällön persoonastamme. Yritämme tehdä eron ”omien ajatustemme” ja ”OCD-ajatusten” välille, mikä on kaikenlaisten ajatusten kaoottisuuden ja epämääräisyyden huomioon ottaen aika kunnianhimoista eikä itse asiassa välttämättä edes kovin hyödyllistä tai tarpeellista.

Tajusin tämän törmättyäni tähän Jon Hershfieldin loistavaan artikkeliin.

Kuinka me itse asiassa voimme samaan aikaan erotella ajatuksiamme tuolla tavalla ja yrittää opettaa itsellemme, että ajatukset ovat vain ajatuksia? Jos ajatukset ovat vain ajatuksia, niin miksi meidän täytyy lokeroida jotkin ajatukset ja rakentaa jonkinlainen fiktiivinen muuri itsemme ja näiden ajatusten välille? Emmekö itse asiassa ”OCD-ajatuksista” puhuessamme tule tahattomasti vahvistaneeksi muutamaa haitallista uskomusta:

  1. On ajatuksia, joita meillä ei pitäisi olla.
  2. Vain OCD:tä sairastavilla on tällaisia ajatuksia.
  3. Ihmisen ajatukset kuvaavat ja määrittelevät hänen persoonaansa.

Näiden sijaan ehdottaisin tällaisia periaatteita:

  1. Meillä saa olla kaikenlaisia ajatuksia.
  2. Kaikilla ihmisillä on kaikenlaisia ajatuksia.
  3. Ihmisen ajatukset eivät kuvaa tai määritä hänen persoonaansa.

Olen monesti kuullut pakko-oireisen ahdistuneena pohtivan, onko jokin ajatus ”OCD-ajatus” vai hänen ”oma ajatuksensa”. (Ikään kuin olisi tällaiset kaksi kategoriaa, joihin kaikki päässämme vellovat ajatukset voitaisiin sijoittaa. En tiedä, onko terveillä ihmisillä tämän ajattelumallin mukaan sitten vain ”omia ajatuksia”.) Olen totta puhuen miljoona kertaa ollut itsekin se pakko-oireinen, joka pohtii: Onko tämä pakkoajatus? Miten voin olla varma, että tämä on OCD:tä eikä merkki siitä, että olen oikeasti paha ihminen? Mitä jos olen erehtynyt tai vain uskottelen itselleni, että tämä on OCD-ajatus, jotta en joutuisi kohtaamaan sitä tosiasiaa, että olen paha ihminen? Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.

Emmekö säästäisi itsemme tältä, jos lähtisimme siitä, että millään ajatuksilla ei lähtökohtaisesti ole ihan hirveästi merkitystä? Mehän ylläpidämme OCD:n mustavalkoista maailmankuvaa, jos yritämme keinolla millä hyvänsä erottaa ”pahat ajatuksemme” persoonastamme. Kaikilla on pahoja ajatuksia, ja saa ollakin. Pahat ajatukset eivät tee ihmisestä pahaa eivätkä hyvät hyvää. Tekomme ovat olennaisempia ja oikeastaan kaikkein olennaisimpia ovat aikomuksemme ja tarkoitusperämme, sillä hyviksi tarkoitetut teotkin voivat syystä tai toisesta epäonnistua. Ajatuksista taas ei voida päätellä mitään, koska kuten olemme joutuneet huomaamaan, ajatuksia ei voi kontrolloida.

Toisekseen: riippumatta siitä, mitä mittaria käytämme, kukaan meistä ei ole kokonaan paha tai kokonaan hyvä. Ei niin kuulukaan olla. Se olisi keinotekoista ja aika pelottavaa.

Meidän ei tarvitse jaotella ajatuksiamme sellaisiin, jotka ovat jotenkin synkassa persoonamme kanssa, ja sellaisiin, jotka eivät ole. Ymmärrän hyvin, jos joku haluaa näin tehdä, ja tiedän, että monet ammattilaisetkin kannustavat tähän (esimerkiksi Jeffrey Schwartzin tunnettu Four steps -menetelmä alkaa juuri siitä, että ”tämä en ole minä, tämä on OCD”). Monilla tämä lähestymistapa ymmärtääkseni toimiikin, ja hyvä niin.

Haluan kuitenkin tuoda esille Hershfieldin näkökulman juuri siksi, että ”tämä en ole minä, tämä on OCD” ei ole vienyt minua yhtään minnekään – oikeastaan päinvastoin. Se on tuntunut huojentavalta samalla tavalla kuin kompulsiivinen toiminta. Luulen, että se on ihan oikeasti ollut minulle jokseenkin kompulsiivista: olen ajatuksia lokeroimalla yrittänyt vakuuttaa itseni siitä, että en ole paha ihminen. Olen laittanut pahat ajatukset omaan OCD-lokeroonsa ja yrittänyt siten vakuuttaa itseni siitä, että ne eivät varmasti kuvasta persoonaani. Tämä en ole minä, tämä on OCD. Kyseisestä fraasista tulee suhteellisen helposti kompulsiivinen mantra. Jos mantrautumisen osaa välttää, niin sitten kyseinen käsitteistys voi olla kenties ihan toimiva. Mutta ainakin minä voisin käytännössä yhtä hyvin hokea ”minä en ole paha ihminen, minä en ole paha ihminen, nämä eivät ole minun ajatuksiani, tämä on OCD, nämä eivät ole minun ajatuksiani, minä en ole paha ihminen, nämä eivät ole minun ajatuksiani…”.

Ajatukset voivat olla ”meidän ajatuksiamme” – siis ihan kaikki maailman ajatukset. Ajatuksemme eivät suoraan kerro persoonastamme. Jotkut ajatukset toki sopivat minäkuvaamme paremmin kuin toiset. Se nyt vaan on sellaista, ja se pätee kaikkiin ihmisiin, vaikka he eivät koskaan pysähtyisi miettimään asiaa. On hirveän raskasta pohtia loputtomasti, mitkä ajatuksemme ovat sellaisia, jotka jollakin tavalla ”omistamme” ja mitkä taas sellaisia, jotka eivät ole meidän. Hershfield kiteyttää tämän omistamisasian artikkelissaan todella hyvin:

”If your first response to any thought is to disown it (i.e. ’that’s not my thought’), then you are starting off be framing your thought as a threat and this is what kicks off the obsessive-compulsive loop. There is nothing to disown. It’s just what you happened to notice going on in the mind. If you want thoughts to stop being intrusive, you have to stop treating them like they are intruders. If you want them to come and go with ease, you have to allow them free passage.”

Kaikki minun ajatukseni ovat teknisesti ottaen ”minun ajatuksiani”, koska minä ajattelin ne. Koska minulla on OCD, jotkut näistä minun ajatuksistani saavat minut potentiaalisesti tolaltani, tuntuvat vaarallisilta ja jäävät jumiin. Reaktioni on silloin obsessiivis-kompulsiivinen, mutta ajatukset reaktioni taustalla ovat edelleen vain ajatuksia. Minä prosessoin ajatuksiani obsessiivis-kompulsiivisesti. Minulla ei siis ole ”OCD-ajatuksia”, vaan minulla on ajatuksia, joista osaan jään jumiin ”OCD-tavalla”. Puhumalla ”OCD-ajatuksista” me tulemme kenties tahattomasti ylläpitäneiksi käsitystä niiden erityisestä luonteesta ”tavallisiin” ajatuksiin verrattuna. Tämä lisää näiden ajatusten pelottavuutta ja tunnetta siitä, että meillä ei olisi tällaisia ajatuksia, jos olisimme terveitä. Kyllä olisi. Todellakin olisi. Älkäämme kuvitelko muuta. Olemme enemmän tai vähemmän ansassa niin kauan kuin kuvittelemme muuta.

Tietysti se, että jotkut ahdistavat ajatukset saavat sellaisia ”erityispiirteitä”, että ne alkavat toistua ja muuttuvat kaavamaisiksi, antaa ehkä jonkinlaisen syyn nimittää näitä ajatuksia ”OCD-ajatuksiksi” (tästä Hershfield ei puhu, vaan tämä on omaa spekulaatiotani) – mutta silloinkin OCD:tä on se toistuvuus ja kaavamaisuus, ei niinkään ajatusten sisältö. Ajatukset eivät muuttuisi toistuviksi ja kaavamaisiksi, ellemme pelkäisi niitä – ja tietenkin me pelkäämme, jos pidämme niitä ”tunkeilijoina”.

Minulle tämä lähestymistapa toimii. En tiedä, osasinko selittää tätä niin hyvin kuin toivoisin, koska tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan jotenkin mutkikkaan tuntuista. Aivotoiminnasta puhuminen lienee väkisinkin maallikolle vähän hankalaa. Ja toisaalta kuitenkin pelkään taas kerran, että saan tämän kuulostamaan jotenkin siltä, että paraneminen on helppoa ja yksinkertaista, kun tekee vain asian x tai lopettaa asian y. (Ikävä ajatus, josta ehkä vähän obsessoin.) Ei se ole. Minusta tuntuu, että koko OCD:ssä on tavallaan kyse siitä, että yksinkertaiset asiat ovat monimutkaisessa solmussa.

Olen joka tapauksessa alkanut lopultakin ihan todella sisäistää, että voin ajatella mitä vain. Ihan mitä vain, milloin vain. Ajatteleminen on itse asiassa ihan todella siistiä, kun pääsee irti siitä uskomuksesta, että joitakin asioita ei pitäisi edes ajatella tai että asioiden ajatteleminen kertoisi jotain siitä miten asiat ovat. Olen ollut suorastaan innoissani ajatusten merkityksettömyydestä. Siitä, miten ne tulevat ja menevät mahtamatta persoonalleni mitään. Päässäni ei olekaan mitään sinne kuulumatonta – sen sijaan siellä on mekanismeja, jotka eivät toimi niin kuin niiden pitäisi. Kaikki mitä sen rikkinäisyyden takana on saa kumminkin kaikin mokomin olla siellä. Minun pitää vain jatkaa hälytysjärjestelmäni korjailua ja uskoa, että olen kaikessa epätäydellisyydessäni ihan tarpeeksi hyvä ihminen.

Lähteinä käytin:

https://ocdtalk.wordpress.com/2015/11/08/ocd-thoughts-or-just-thoughts/

https://ocdtalk.wordpress.com/2017/01/29/ocd-and-thinking-about-thoughts/

https://www.intrusivethoughts.org/oh-controversy-thats-not-thats-ocd/

2 kommenttia artikkeliin ”Mitä nämä ajatukset kertovat minusta?

  1. ajatuksia

    Hienoa että olet löytänyt keinon mistä on ollut hyötyä 🙂
    Minulle itselleni on käynyt jokusen kerran niin että mä olen toivonut jotain pahaa asiaa mitä en ole oikeasti toivonut. Ja nää ajatukset on koskeneet itselle läheisiä ihmisiä. Ihan kamalaa ollut. Nyt tälle on sentään nimi, vaikka arvelinkin tuossa viime vuonna kun aloin potea pahasti syyllisyyttä tällaisesta ajatuksesta, että saattaisi se ocd olla syynä. Mulla siis vuosia ollut OCD-oireita. Sikäli tällaiset ajatukset on vähä hankala juttu, kun yleensä näistä tällaisista ei puhuta, vaan juuri esim. aggressiivisista mielikuvista tms yleisemmistä pakkoajatuksista, niin sitä kokee olevansa vähän yksin, vaikka onhan tällaista ollut joillakin muillakin.
    Mä näen nämä ajatukset niin että näitä ei saisi olla. Että nämä on niin kauheita. Mielestäni ihan eri kategoriaa kuin se, jos vaikka pelkäisi sekoavansa tai hyppäävänsä parvekkeelta. Sellainen on mielestäni jotenki luonnollisempaa ja normaalimpaa, mutta että tällainen.. Mua helpottaa ajatella että se on OCD, enkä minä.

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista! OCD:n kanssa kokee usein olevansa todella todella yksin, mutta oikeasti ne kamalimmatkin ajatukset on yleensä aika tavallisia. Minullakin on toisinaan noita ajatuksia, että muka tahtoisin, että jotain pahaa tapahtuu jollekin läheiselleni. Se on aiemmin ollut todella ahdistavaa, mutta nykyään en jotenkin tosiaan enää ajattele, että olisi asioita, joita ei saisi ajatella. (Jotkut ajatukset toki edelleen ahdistavat hirveästi syystä tai toisesta, mutta en silti koe, ettei minulla saisi olla niitä.) Vaikka sisältö noissa on hieman erilainen kuin esimerkiksi noissa muissa esimerkeissäsi, niin sinänsä ne ovat pohjimmiltaan kuitenkin ”samaa kategoriaa”: satunnaisia ajatuksia, joiden sisältö on niin ristiriidassa ihmisen todellisten intressien kanssa, että ne jäävät tuskallisesti jumiin. Nuo ajatukset, joita sinulla on, ovat kuitenkin oikeasti aivan yhtä luonnollisia ja normaaleja kuin kaikki muutkin maailman ajatukset. On luonnollista ja normaalia, että päähän tulee ajatuksia ihan laidasta laitaan, vaikka tiedän, että se ei tunnukaan siltä.

      Monia tosiaan helpottaa ajatella, että ne ovat OCD-ajatuksia ja sillä tavalla jotenkin erityisiä, mutta sitä helpotusta kannattaa välillä muistaa tarkastella kriittisesti (kuten kaikkea, mikä helpottaa OCD-oireita) – jos se auttaa vain tilapäisesti, niin sitten se voikin olla itse asiassa kompulsiivista vakuuttelua, kuten kuvasin tuossa tekstissäni. Itse olen tosiaan päätynyt siihen, että ne ajatukset eivät itsessään ole erityisiä (koska kaikilla on sellaisia, vaikka niistä ei yleensä puhuta), vaan ongelma on nimenomaan ajatusten prosessoinnissa. Mutta voisin kiteyttää vielä, että siinä missä joku ajattelee, että ”se en ole minä, se on OCD”, minä ajattelen ”se en ole minä, se on ajatukseni”. Kumpikin näkökulma voi parhaimmillaan toimia oikein hyvin.

      Se on kyllä tosi ikävää, että OCD-oireet voivat olla niin hirveän monenlaisia ja kuitenkin yleensä puhutaan vain niistä, joita pidetään yleisimpinä. Luulen, että jotkut harvinaisempina pidetyt saattavat tosiasiassa olla jopa vielä yleisempiä tai ainakin yhtä yleisiä kuin ne ns. tavallisimmat pakko-oireet. Usein puhutaan vain niistä, jotka näkyvät jotenkin ulospäin.

      Voimia sinulle!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s