Ajatuksia huonojen hetkien varalle

”Absoluuttinen varmuus on toteutuessaankin hyvin kapea tila. Se on mitä pikkuruisin lokero, jonka sisällä olemme turvassa vain niin kauan kuin emme liikahda tuumaakaan mihinkään suuntaan. Minä en halua enää yrittää elää sellaisessa lokerossa.”

Sisältövaroitus: paljon hyvin kaunistelematonta puhetta pelkojen toteutumisen mahdollisuudesta

Kirjoitin sellaisista hyvin tärkeistä asioista, jotka ainakin itse unohdan aina silloin, kun jokin mittasuhteiltaan vääristynyt huoli nostaa päätään. Toivottavasti tästä on apua muillekin.

Sinä et ole ajatustesi sisällöntuottaja

Tällä on yksi äärimmäisen olennainen seuraus: sinä et ole vastuussa ajatustesi sisällöstä sen enempää kuin olet vastuussa esimerkiksi unissasi tapahtuvista asioista. Sinä et päätä mitä päässäsi liikkuu, vaikka kyseessä kuinka olisikin sinun pääsi. Ajatuksia ei kuulu saada ”järjestykseen” eikä muokata sellaisiksi kuin niiden ”kuuluisi” olla. Ajatusten kuuluu olla juuri sellaisia kuin ne sattuvat olemaan. Ei ole mitään ns. oikeaa tapaa ajatella eikä myöskään ”kiellettyjä ajatuksia”.

Jos huomaat miettiväsi paniikissa miksi ajattelet asioita joita ajattelet, niin vastaus kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan: et miksikään. Sinulla on aivot. Ne raksuttavat, koska niin aivot tekevät. Ne kysyvät ”mitä jos?”, koska niin aivot tekevät. Ne kysyvät ”mitä jos?” tuhat kertaa päivässä, koska niin pakko-oireisen aivot tekevät sille päälle sattuessaan.

Ajatukset ovat pohjimmiltaan vain sähköä ja kemiaa. Vasta tulkintamme niistä luo niille merkityksen – ja me, joilla on OCD, annamme ajatuksillemme varsin erilaisia merkityksiä kuin ne, joilla ei ole OCD:tä. Ajatuksemme eivät siis itsessään ole hyviä tai pahoja: ongelma on se, että me annamme niille tällaisia merkityksiä (”tämä ajatus on paha ja se, että ajattelen tätä  asiaa, tarkoittaa, että olen paha ihminen”) ja se, millaisia käyttäytymismalleja olemme omaksuneet lievittääksemme tulkintamme aiheuttamaa ahdistusta (”taistelemalla tätä ajatusta vastaan voin osoittaa, että en ole paha ihminen”). Tämän tiedostaminen on auttanut minua valtavasti.

Ongelma on tietenkin se, että näiden ajatusten tullessa emme ole sellaisessa tilassa, jossa tuntuisi olevan aikaa pysähtyä miettimään uudelleen omia tulkintoja – me olemme paniikissa ja tunnemme, että meidän on toimittava heti. Mutta myös tulkinnan ja toiminnan välissä on pieni tila, jossa voimme suunnata katseemme takaisin tulkintaamme ja yrittää kyseenalaistaa sen. Se on vaikeaa, kun on hirveän ahdistunut, mutta sitä kannattaa kumminkin yrittää.

Sähköä ja kemiaa, minä ajattelen silloin. Sähköä ja kemiaa.

Pakkoajatustesi sisältö ei kerro mitään sinusta tai todellisuudesta

Se, että sinulla on pakkoajatuksia, voi johtua monestakin syystä. Pakkoajatusten syntyyn vaikuttavat monet tekijät. Niistä yksikään ei kuitenkaan ole se, että sielusi olisi oikeasti läpimätä. Pakkoajatukset eivät ole heijastuksia syvimmistä tunnoistasi.

Kaikelle ei ole syytä. Älä järkeile. Älä etsi tolkkua ja logiikkaa ja selitystä. Älä tavoittele varmuutta. Varmuuden jahtaaminen on jotain, mihin kohtalaisella varmuudella jää jumiin, mutta siihen se varmuus sitten jääkin.

Se, että pelkäät äitisi joutuvan onnettomuuteen, jos et nyt napsauta sormia viittä kertaa molemmilla käsillä, ei vaikuta mitenkään äitisi onnettomuusalttiuteen. Mutta koska vastuuntuntosi on ylikierroksilla, teet sen kenties kuitenkin. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Asian ajatteleminen ei kuitenkaan tarkoita, että asia tulee tapahtumaan. Asian ajatteleminen ei tarkoita, että sinun tulee tehdä asialle jotain. Kaikki mahdollinen ja mahdoton ei ole sinun vastuullasi. Kompulsion tekemättä jättäminen ei myöskään tarkoita, että hyväksyisit pakkoajatuksen kuvaamat seuraukset. Sormien napsauttamatta jättäminen ei tarkoita, että sinua ei kiinnosta mitä äidillesi käy. Tämä oli pitkään todella keskeinen syy, miksi jatkoin kompulsioita, vaikka tiesin, ettei niissä ollut järkeä. Niiden tekemisellä oli suuri symbolinen merkitys. Joskin OCD lähestyy asioita negatiivisen kautta, joten minä ajattelin tietenkin ensisijaisesti niiden tekemättä jättämisen symbolista merkitystä. En koskaan ajatellut, että olen hyvä ihminen, kun suoritan huolellisesti kompulsioni. Ajattelin, että silloin olen juuri ja juuri kelvollinen ihminen.

Tällaista OCD tekee ihmisille. Tuhannet täysin kunnolliset, hyväsydämiset ihmiset kulkevat joka päivä keskuudessamme vakuuttuneina siitä, että ovat niin pahoja, että heidät pitäisi eristää muista ihmisistä, etteivät he aiheuttaisi mitään pahaa kellekään. Minäkin olen ollut yksi heistä.

Tiesittekö muuten, että todella monet täysin kunnolliset ja vaarattomat ihmiset ajattelevat toisinaan esimerkiksi väkivaltaisia ajatuksia ihan tahallaankin? Jos ihminen on esimerkiksi oikein vihainen jollekulle, hän voi mielessään lyödä tätä nyrkillä naamaan. Ja arvatkaa mitä: sekin on ihan okei. Sekään ei tarkoita mitään. Siihenkään ei liity lisääntynyttä väkivallan uhkaa. Ajatukset ovat vain ajatuksia.

Ja ei, emme tietenkään voi olla OCD:n standardeilla 100-prosenttisen varmoja siitä, että emme koskaan tekisi tahallamme tai vahingossa mitään pahaa kellekään. Minun on aivan turha lähteä perustelemaan, miksi en usko kenenkään tästä huolestuneen oikeasti koskaan satuttavan ketään, koska se olisi kompulsioihinne osallistumista ja koska mitkään maailman perustelut eivät auttaisi pitkällä tähtäimellä mitään. Meidän on vain elettävä sen tosiasian kanssa, että aina on teoriassa olemassa se häviävän pieni mahdollisuus, että oikeasti tekisimme jotakin kauheaa. Se sama mahdollisuus koskee kaikkia maailman ihmisiä, ei pelkästään niitä, jotka siitä murehtivat. OCD vie painoarvon kaikilta todennäköisyyksiltä, mutta voimme itse yrittää aktiivisesti antaa todennäköisyyksille painoarvoa: meidän on pakko opetella nojaamaan todennäköisyyksiin, koska niiden varassa kaikki pitkälti pyörii. Mitä lähemmäs ”varmuutta” pääsemme, sitä korkeammalle OCD nostaa rimaa. Emme voi koskaan voittaa, joten ainoa ratkaisu on luopua taistelusta.

Sinä ansaitset kaiken hyvän minkä saat

Minusta on tuntunut pahimpina aikoina siltä, että olen niin paha ihminen, että en edes ansaitsisi voida hyvin ja olla onnellinen. Kun läheiseni ovat tukeneet minua, minusta on tuntunut, etten ansaitse heidän tukeaan tai rakkauttaan, sillä jos he vain tietäisivät, miten paha oikeasti olet, he eivät haluaisi enää olla lähelläsi, terveisin OCD. Jälkeenpäin näen selkeämmin: olen ollut todella sairas ja ne, jotka minua rakastavat, ovat olleet tukenani. Siinä se. Joka ikistä hyvää asiaa ei myöskään tarvitse erikseen ansaita.

Vastustan myös jyrkästi ajatusta siitä, että ihmisen pitäisi oppia rakastamaan itseään ennen kuin muut voivat rakastaa häntä. Paskat pitää. On tietenkin tärkeää parhaansa mukaan opetella tulemaan toimeen itsensä kanssa ja mielellään toki myös rakastamaan itseään, mutta se voi olla pitkä prosessi eikä itseään voi väkisin alkaa rakastaa. Myrkylliset mietelauseet voi siis jättää omaan arvoonsa: sinä ansaitset kaiken rakkauden minkä saat, vaikka vihaisit juuri nyt itseäsi enemmän kuin mitään.

Kuvittele itsesi selviämässä pahimmasta

Säästin suosikkini viimeiseksi.

Kun pakkoajatus iskee, haluamme tietenkin vakuuttaa itsemme siitä, että mitään pahaa ei tapahdu. Haluamme olla varmoja, että kaikki on hyvin ja että kaikki tulee jatkossakin olemaan hyvin. Se on sikäli ongelmallinen päämäärä, että meidät on viskattu maailmaan, jossa ihan oikeasti tapahtuu pahoja asioita. Kaikenlaista tapahtuu. Kaikille. Kaikkialla. Koko ajan. Se näyttäisi olevan vähän niin kuin osa tätä olemassaolon kokonaisuutta.

Me emme voi kontrolloida kaikkea. Me emme voi järjestää niin, ettei mitään pahaa koskaan tapahtuisi. Meidän on yksinkertaisesti pakko oppia hyväksymään se, ettei mikään määrä ritualisointia auta meitä selviämään elämästä ilman naarmun naarmua. Ja vaikka auttaisi, niin olisiko se todella kaiken vaivannäön arvoista?

Jutun juju on se, että kaikesta voi ihan oikeasti selvitä tavalla tai toisella. Älä kuvittele maailmaa, jossa mitään pahaa ei tapahdu, vaikka et suojelisi itseäsi ja kaikkia muita rituaaleilla. Kuvittele pelkosi käymässä toteen. Kuvittele sitten itsesi selviämässä siitä, mihin pelkojesi toteutuminen johtaa. Maailma ei lopu oikein mihinkään, vaikka luultavasti (jos olet taipuvainen ajattelemaan kuten minä) koet, että on valtava määrä potentiaalisia katastrofeja, jotka toteutuessaan syöksevät sinut pohjattomaan kuiluun, josta et enää koskaan pääse pois.

OCD uhkailee tietysti erityisen mielellään kuolemalla, koska se on jotain, mistä ei sillä tavalla voi selvitä. Jos huomaan pelkääväni sitä, muistutan itseäni siitä, että jos maailma oikeasti toimisi niin kuin se OCD:n mukaan toimii, me olisimme kaikki jo kuolleita. Todellisuudessa olemme kuitenkin kaikesta kuolevaisuudestamme huolimatta yllättävän lujaa tekoa.

Vaikka käyttäisit kaiken aikasi tarkisteluun, varmisteluun, pesemiseen, peseytymiseen, järjestämiseen, toistamiseen ja korvien välissä tapahtuviin taikatemppuihin, et voi varmistaa, että mitään pahaa ei tapahdu. Joskus pelotkin voivat käydä toteen. Meidän täytyy olla henkisesti jotenkin varautuneita siihen, että jotakin voi sattua riippumatta siitä ritualisoimmeko me vai emme. Joskus ovenkahvasta ihan todella saa noroviruksen. Joku meistä voi saada syövän. Joku meistä voi huomata, että hänen seksuaalinen suuntautumisensa onkin itse asiassa jollain tavalla erilainen kuin hän on ajatellut. OCD voi tehdä aidon itsetutkiskelun ja identiteetin muodostamisen vaikeaksi. Joskus itsensä löytää kunnolla vasta sitten, kun OCD antaa tilaa miettiä, että kuka minä nyt ihan oikeasti olen.

Absoluuttinen varmuus on toteutuessaankin hyvin kapea tila. Se on mitä pikkuruisin lokero, jonka sisällä olemme turvassa vain niin kauan kuin emme liikahda tuumaakaan mihinkään suuntaan. Teemme sekunnista toiseen kaikkemme päästäksemme siihen lokeroon, mutta sen seinät ovat kuin seitinohutta lasia, jonka mikä hyvänsä tulee särkemään hetkenä minä hyvänsä.

Minä en halua enää yrittää elää sellaisessa lokerossa. Minä haluan elää kaduilla ja puistoissa ja kahviloissa ja ihmisten syleissä. Elää ja antaa ajatusten vaeltaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s