Erilaisia pakko-oireita

Sisältövaroitus: pakko-oireiden yksityiskohtaista kuvailua

Tämän listan kirjoittaminen tuntuu tarpeelliselta siksi, että se havainnollistaa sitä, millaiset ajatusjumit ovat OCD:n kontekstissa mahdollisia ja auttaa kenties jotakuta hahmottamaan omia oireitaan. Oikeasti OCD:n kontekstissa aika lailla mikä tahansa on mahdollista. Ei ole mahdollista kirjoittaa kattavaa listaa erilaisista pakko-oireista. Ei läheskään. Ihminen voi obsessoida ihan mistä vain ja kompulsioidenkin suhteen mahdollisuudet ovat aika rajattomat. Olen kirjoittanut tämän listan niin, että ensin olen kirjoittanut pakkoajatuksen ja sen perään sulkuihin esimerkin siihen mahdollisesti liittyvästä kompulsiosta. Nämä ovat kuitenkin todellakin vain esimerkkejä. Obsessiot ja kompulsiot eivät läheskään aina ole ”loogisesti” mitenkään yhteensopivia kuten näissä esimerkeissäni.

Kirjoitan tämän listan myös siitä syystä, että suomenkieliset OCD-artikkelit ovat usein hieman suppeita eivätkä mielestäni valota tarpeeksi sitä, miten moninainen sairaus on kyseessä.

Huomionarvoista on sekin, että pakko-oireisilla on yleensä monia eri pakko-oireita joko yhtä aikaa tai sitten niin, että yhden pakko-oireen väistyessä tilalle tulee toinen. En muista olenko koskaan kuullut pakko-oireisesta, jolla olisi koko elämänsä aikana vain yksi ainoa obsessio, johon liittyisi yksi ainoa kompulsio, mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö sellaisiakin ihmisiä olisi. Tavallisempaa on joka tapauksessa, että OCD rönsyilee ja saa monia ilmenemismuotoja. Yhteen obsessioon voi liittyä monia kompulsioita (esimerkiksi kontaminaatiopelkoon voi liittyä sekä pesemistä että välttelyä) ja yksi kompulsio voi liittyä moneen erilaiseen obsessioon (peseminen voi liittyä sekä tunteeseen konkreettisesta liasta että tunteeseen siitä, että on jotenkin ”henkisesti saastunut”  esimerkiksi minulle käsien peseminen oli kymmenisen vuotta sitten täsmälääke vähän kaikkeen ahdistukseen).

Minun näkemykseni ja kokemukseni mukaan OCD:ssä jonkin yksittäisen pakkoajatuksen sisältöä olennaisempaa on se tapa, se mekanismi, jolla aivot jäävät jumiin johonkin ajatukseen. Jos sinulla ei ole OCD-diagnoosia ja tunnistat itsesi alla kuvatuista esimerkeistä, kysy itseltäsi, kuinka paljon ahdistusta mainitut asiat sinulle aiheuttavat, kuinka paljon aikaa ja energiaa ne vievät ja kuinka paljon ne häiritsevät elämääsi. Mikäli ne vaikuttavat negatiivisesti elämääsi (eivätkä siis ole vain ”pikkujuttuja” tai mielekkäitä rutiineja), hakeudu lääkäriin. Pakko-oireisiin on saatavilla apua, vaikka mitään täysin parantavaa hoitoa ei olekaan toistaiseksi olemassa. Suurimmalla osalla ihmisistä on joskus alla kuvatun kaltaisia ajatuksia ja toimintamalleja. Se ei vielä merkitse, että sairastaisi OCD:tä.

Kontaminaatiopelko

  • Pelko siitä, että saisi jonkin taudin esimerkiksi ovenkahvasta, yleisestä vessasta tai tahrasta, jonka alkuperästä ei ole varmuutta. (Jatkuva käsienpesu, jatkuva suihkussakäynti, jatkuva käsidesin käyttäminen. Tarve vaihtaa vaatteet välittömästi kotiintultua, ettei koti saastuisi vaatteissa mahdollisesti olevista mikrobeista tai liasta. Apteekkien, sairaaloiden yms. ja/tai näissä työskentelevien ihmisten välttely. Kättelyn välttely. Julkisten liikennevälineiden välttely. Kahviloiden ja ravintoloiden välttely.)
  • Pelko, että ulkoa kulkeutuu bakteereja, viruksia tai muuta vastaavaa kotiin. (Jatkuva siivoaminen. Välttely: ihminen saattaa kenties käyttää vain osaa kotinsa huoneista, jos muut tuntuvat liian saastuneilta. Myös mahdollisesti kyvyttömyys siivota, mikäli tuntuu, ettei tarpeeksi huolellinen siivoaminen ole edes mahdollista.)
  • Pelko siitä, että bakteerit pääsevät lisääntymään kodin sisällä. (Samat kuin edellä.)
  • Likaantumisen pelko ilman pelkoa jonkin taudin saamisesta. (Likaisten ja mahdollisesti likaisten asioiden välttely.)
  • Kemikaalien ja mahdollisten kemikaalijäämien pelkääminen. (Näiden välttely: esimerkiksi pyykinpesun välttely, ettei tarvitsisi käsitellä pyykinpesuainetta. Koululainen voi välttää esimerkiksi kemiankirjaan koskemista, koska siinä saattaisi olla tunnilla tehtyjen käytännön kokeiden jäljiltä kemikaalijäämiä.)
  • Pelko siitä, että tartuttaisi saamansa taudin jollekulle toiselle. (Pidättäytyminen esimerkiksi juomapullon jakamisesta, ruoan laittamisesta toisille tai seksin harrastamisesta.)

Pakko-oireiselle pesijälle puhtaus merkitsee jonkinlaista turvaa ja/tai hallintaa. Pakko-oireinen pesijä ei ole ”siivousintoilija”. Kontaminaatiopelkoinen voi pelätä saavansa/saaneensa jostain tietystä paikasta jonkin tietyn sairauden, mutta yhtä hyvin hän voi kammota joka ikistä ovenkahvaa, koska ei voi tietää, mitä kaikkea niissä saattaa olla.

Tarkisteluun johtavat pakkoajatukset (tarkistelu itsessään on pakkotoiminto, ei pakkoajatus)

  • Pelko siitä, että hella, kahvinkeitin tai jokin muu sähkölaite jää päälle ja aiheuttaa tulipalon. Myös esimerkiksi takka tai kynttilät. (Näiden tarkistelu. Valokuvien ottaminen, että voisi tarkistaa poissaollessaan valokuvasta, että kaikki on varmasti sammutettu.)
  • Pelko siitä, että asunnon tai auton ovi tai ikkunat jäävät auki tai lukitsematta ja joku voi murtautua sisään. (Näiden tarkistelu. Valokuvien ottaminen.)
  • Pelko siitä, että hana jää päälle ja aiheuttaa vesivahingon. (Näiden tarkistelu. Valokuvien ottaminen.)
  • Pelko siitä, on huomaamattaan ajanut autolla jonkun päälle. (Saman reitin ajaminen uudelleen ja uudelleen etsien merkkejä siitä, että näin olisi tapahtunut. Onnettomuusuutisten lukeminen ja yritykset selvittää, voisiko olla syyllinen niihin.)
  • Pelko, että unohtaa avaimet kotiin. (Avainten pitäminen esim. takin taskussa niin, että voi jatkuvasti tarkistaa niiden olevan mukana.)
  • Pelko siitä, että kaupassa käydessä lompakko ei olekaan mukana. (Sama kuin edellä.)
  • Pelko siitä, että kortilla ei olekaan rahaa tai kortti ei yhtäkkiä enää toimikaan. (Käteisen varaaminen ja jatkuva tarkistaminen, että rahat eivät ole kadonneet lompakosta.)
  • Pelko, että hukkaa jotakin tärkeää. (Mainitun asian tallella olemisen jatkuva tarkistaminen.)
  • Pelko, että jotakin tärkeää varastetaan. (Sama kuin edellä.)
  • Pelko, että kirjettä lähettäessään onkin laittanut kuoreen / kirjoittanut kirjeeseen jotakin muuta kuin pitäisi, esimerkiksi jotain noloa, yksityistä, kummallista tai loukkaavaa. (Kirjeen lukeminen uudelleen ja uudelleen. Kirjeen valokuvaaminen myöhempää tarkistelua varten. Jo suljetun kuoren avaaminen, jotta voisi tarkistaa sen sisällön.)
  • Pelko, että kirjaston kirjojen väliin on unohtunut jotakin noloa tai yksityistä. (Kirjojen selaaminen uudestaan ja uudestaan ennen palauttamista.)
  • Pelko, että kokeessa on kirjoittanut vastauspaperiin koevastausten sijaan/lisäksi jotain noloa, yksityistä, kummallista tai loukkaavaa. (Vastausten lukeminen uudestaan ja uudestaan. Vastausten kirjoittaminen uudestaan ja uudestaan. Kyvyttömyys kirjoittaa yhtään mitään.)
  • Pelko, että sairastuu vakavasti, esimerkiksi syöpään, MS-tautiin, Alzheimerin tautiin tms. (Kehon tuntemusten jatkuva tarkkailu. Oireiden googlettaminen.)
  • Pelko, että ei sairastakaan OCD:tä, vaan esimerkiksi skitsofreniaa tai muuta psykoosisairautta. (Oman todellisuudentajun jatkuva arvioiminen, oireiden googlettaminen, varmistuksen hakeminen läheisiltä. Pyrkimykset saavuttaa täydellinen varmuus siitä, että ei ole psykoosissa.)
  • Epävarmuus toisten ihmisten ajatuksista ja tunteista. (Jatkuva varmistuksen hakeminen kyselemällä.)
  • Toisten tulkinnoista huolehtiminen ja pelko siitä, että joku on saattanut ymmärtää jotakin toisin kuin se tarkoitettiin. Pelko siitä, että muut alkaisivat pitää itseä pahana ihmisenä näiden virhetulkintojen perusteella. (Toistuva jo päättyneisiin keskusteluihin palaaminen ja omien kommenttien täydentäminen, selventäminen tai peruminen.)
  • Pelko siitä, että vahingossa jakaa jotain noloa Facebook-seinällään, että vahingossa tykkää jostain, mistä ei oikeasti ikimaailmassa tykkäisi, että lähettää kaveripyynnön jollekulle, jota ei tunne… (Oman Facebook-profiilin ja toimintalokin jatkuva tarkistaminen.)

Vahingoittamisen / kontrollin menettämisen pelko

  • Pelko, että satuttaisi jotakuta. Usein jotakuta verrattain puolustuskyvytöntä, esimerkiksi omaa lasta. (Ympäristön tekeminen mahdollisimman turvalliseksi, kaikkien mahdollisten ja mahdottomien ”aseiden” hävittäminen.)
  • Pelko, että tappaisi jonkun, esim. puukottaisi jonkun keittiöveitsellä tai ajaisi tahallaan autolla jonkun päälle. (Tällaisia ajatuksia triggeröivien tilanteiden, asioiden ja esineiden vältteleminen.)
  • Pelko, että vahingoittaisi itseään / tappaisi itsensä, esim. puukottaisi itseään keittiöveitsellä tai hyppäisi tahallaan auton alle. (Samat kuin yllä.) HUOM. Nämä ovat erilaisia ajatuksia kuin oikeasti itsetuhoiset ajatukset, mutta jos kärsit tällaisista ajatuksista, etkä ole varma, ovatko ne OCD:tä vai eivät, hakeudu mahdollisimman pian johonkin, mistä saat apua, siis lääkärille tai tarvittaessa vaikka päivystykseen.
  • Pelko, että myrkyttäisi jonkun esimerkiksi laittamalla myrkkyä tämän ruokaan. (Toisille kokkaamisen välttäminen. Myrkyllisten aineiden, siis esim. pesuaineiden, hävittäminen.)
  • Pelko, että satuttaisi jotakuta henkisesti. (Jatkuva anteeksipyytely. Kysymykset, joilla henkilö pyrkii varmistumaan siitä, että ei ole tehnyt mitään, mikä voisi mitenkään satuttaa toista.)
  • Pelko, että ei pystyisi hillitsemään itseään ja huutaisi jotain sopimatonta ääneen tai tekisi jotain muuta vastaavaa, mikä tuntuisi nololta tai asiattomalta. (Itsekontrollintunteen jatkuva arviointi sekä päänsisäiset pyrkimykset vakuuttua siitä, että ei tekisi pelkäämiään asioita.)

Tähän ei liity minkäänlaista lisääntynyttä väkivallan uhkaa. Pakko-oireiset ihmiset ovat lähtökohtaisesti kaikkein viimeisiä ihmisiä, jotka ikinä satuttaisivat ketään.

Symmetriaan ja järjestämiseen liittyvät pakkoajatukset

  • Pakonomainen tarve järjestää asiat, esim. kirjat, vaatteet tai kynät värin tai koon mukaan tai jollakin muulla vastaavalla perusteella.
  • Pakonomainen tarve suoristaa asioita, esim. tauluja, mattoja ym.
  • Tarve asetella esim. säilyketölkit ja mukit niin, että ne kaikki ovat samoin päin.
  • Pakonomainen tarve ”keholliseen symmetriaan”. (Jos ihminen esimerkiksi raapii oikeaa kyynärpäätään, hänen on raavittava sen jälkeen myös vasenta, vaikka se ei kutiaisi. Jos jotain tehdään oikealla kädellä/jalalla, se on tehtävä myös vasemmalla jne.)

Monet ihmiset tekevät tällaisia asioita huvikseen tai koska se tuntuu mukavalta tai muuten mielekkäältä, mutta OCD:tä sairastavalle tällaiset toiminnot eivät tuo minkäänlaista mielihyvää: taustalla on yleensä joko pelko siitä, että jotain pahaa voi tapahtua, jos asioita ei järjestetä, tai sietämätön epämukavuuden tunne, kun asiat eivät tunnu olevan kohdallaan  juuri tasan sillä tavalla kuin niiden täytyy olla, jotta ahdistus menisi pois.

Seksuaalisuuteen liittyvät pakkoajatukset

  • (Heteroilla) pelko siitä, että on oikeasti homo.
  • Pelko siitä, että muut ihmiset luulevat homoksi.
  • Pelko siitä, että jotenkin muuttuisi homoksi.
  • (Homoilla) pelko siitä, että on oikeasti hetero.
  • Pelko siitä, että muut ihmiset luulevat heteroksi.
  • Pelko siitä, että jotenkin muuttuisi heteroksi.
  • Transsukupuolisilla pelko siitä, että on oikeasti cissukupuolinen.
  • Cissukupuolisilla pelko siitä, että on oikeasti transsukupuolinen.
  • Muu vastaava seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin pakonomainen epäily.

Yllä kuvattuja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä pakkoajatuksia kutsutaan englanninkielisillä sivuistoilla usein HOCD:ksi (’Homosexual OCD’). Tämä termi on jokseenkin levinnyt Suomeenkin, mutta en suosittele sen käyttämistä sen heteronormatiivisuuden vuoksi kyse kun on tässä kuitenkin pohjimmiltaan siitä, että on kauheaa pakonomaisesti epäillä omaa identiteettiään, kun sen epäilemiseen ei ole mitään oikeaa syytä. Seksuaali-identiteetti ei myöskään ole niin yksinkertainen asia, että valtaosa ihmisistä olisi heteroita ja kaikki loput olisivat homoja tai biseksuaaleja.

  • Pelko, että on pedofiili.
  • Pelko, että on seksuaalisesti kiinnostunut perheenjäsenistään.
  • Pelko, että on seksuaalisesti kiinnostunut eläimistä.
  • Seksuaaliset ajatukset uskonnollisista hahmoista.
  • Muut vastaavat toistuvat ahdistavat seksuaaliset ajatukset.

(Mahdollisia kompulsioita kaikissa yllä mainituissa: Näitä ajatuksia triggeröivien tilanteiden ja henkilöiden välttäminen. Varmistuksen hakeminen esimerkiksi keskustelemalla näistä huolista jonkun läheisen ihmisen kanssa. Pyrkimykset saavuttaa täydellinen varmuus siitä, että nämä pelot eivät ole totta.)

Seksuaalisuuteen tai sukupuoli-identiteettiin liittyvät ajatukset eivät kerro mitään henkilön todellisesta identiteetistä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai mieltymyksistä. Usein seksuaalisista pakkoajatuksista kärsivät kuitenkin pelkäävät (valitettavasti toisinaan aiheellisesti), että ihmiset eivät ymmärrä tätä, eivätkä sen tähden uskalla puhua oireistaan välttämättä ikinä kenellekään.

Uskontoon ja moraaliin liittyvät pakkoajatukset

  • Pelko siitä, että rukoileekin jumalan sijaan saatanaa. (Jatkuva rukoilu, mahdollisesti tarkkoja kaavoja noudattaen.)
  • Pelko, että kesken rukouksen tulevat ”pahat ajatukset” pilaavat rukouksen. (Alusta aloittaminen ja rukouksen toistaminen niin kauan, että se tuntuu onnistuneen.)
  • Pelko siitä, että on tehnyt (anteeksiantamatonta) syntiä. (Pyrkimykset tunnustaa ja sovittaa mahdollinen syntinsä.)
  • Jatkuvat jumalaa pilkkaavat ajatukset. (Neutralointi ”hyvillä” ajatuksilla.)
  • Pelko siitä, että ei oikeasti uskokaan siihen, mihin tietää uskovansa. (Jatkuva omien ajatusten ja tunteiden tarkistelu, myös vakuutusten hakeminen muilta.)
  • Pelko siitä, että on  milloin milläkin perusteella  paha ihminen. (Niin korkeat moraaliset standardit, että niiden noudattaminen on mahdotonta tai ainakin todella uuvuttavaa. Ylikorostunut vastuuntunto. Myös esim. tunne siitä, että pahoja ajatuksia ajatteleva ihminen on paha: pyrkimys olla ajattelematta pahoja ajatuksia ja neutraloida niitä hyvillä ajatuksilla, kun ne tulvivat mieleen.)
  • Pakonomainen rehellisyys. Tämä vaatii ehkä avaamista, sillä voi olla hankala hahmottaa, millä tavalla rehellisyyteen pyrkiminen voisi olla liiallista: rehellisyyshän on hyvä asia. Pakonomaisesta rehellisyydestä kärsivän voi olla vaikeaa esimerkiksi kertoa asioita toisille, sillä häntä vaivaa epäily siitä, muistaako hän jonkin asian väärin ja sen kertoessaan tulee siis ”valehdelleeksi”. Kyse voi olla hyvin pienistä ja vähäpätöisistäkin asioista: jos pakko-oireinen esimerkiksi selostaa jollekulle jotain arkista itselleen sattunutta asiaa, hän saattaa alkaa epäillä muistojaan: ”Tapahtuiko tämä todella vai onko tämä valemuisto? Sanoiko henkilö X todella sanatarkasti niin kuin juuri väitin hänen sanoneen? Vastasinko minä todella niin kuin juuri väitin vastanneeni? Mitä jos annoin jotenkin valheellisen kuvan tapahtumista kertomalla ne jotenkin väärin?” Ihminen saattaa myös ”varmuuden vuoksi” tunnustaa asioita, joita hän ei ole oikeasti tehnyt, koska hän ei pysty olemaan OCD:n standardeilla 100-prosenttisen varma siitä, että hän ei ole tehnyt niitä.

Parisuhteeseen tai -suhteisiin liittyvät pakkoajatukset eli ns. ROCD (’Relationship OCD’)

  • Pelko siitä, että ei oikeasti rakastakaan kumppaniaan/kumppaneitaan. (Jatkuvat pyrkimykset vakuuttaa itsensä asiasta ja varmistua omista tunteistaan.)
  • Tai toisinpäin: kumppanin/kumppanien tunteiden jatkuva epäileminen. (Jatkuva varmistuksen hakeminen kyselemällä.)
  • Pelko siitä, että kumppani ei ole ”se oikea”. (Samat kuin edellä. Myös mahdollisesti muiden ihmisten pakonomainen ajattelu ja omien reaktioiden tarkkailu: ”Tunnenko ihastusta, kun ajattelen tätä ihmistä, joka ei ole kumppanini?”)
  • Pelko siitä, että haluaisi tai aikoisi pettää kumppaniaan. (”Uskottomien” ajatusten jatkuva, yksityiskohtainen tunnustaminen.)
  • Pelko siitä, että on käyttäytynyt liian flirttailevasti muiden kuin oman kumppanin/kumppanien seurassa, mikäli tällainen käytös rikkoisi suhteen pelisääntöjä. (Tällaisen käytöksen yksityiskohtainen selostus ja tunnustaminen.)
  • Pelko, että kumppani on uskoton. (Vakuutuksen hakeminen kyselemällä.)
  • Oman seksuaalisuuden kyseenalaistaminen voi liittyä tähänkin. Voi esimerkiksi pelätä olevansa oikeasti hetero, vaikka elää homosuhteessa. Seurauksena on pakonomainen epävarmuus omasta identiteetistä sekä siitä, onko ns. oikean kumppanin/kumppaneiden kanssa. (Omien fyysisten ja henkisten tuntemusten jatkuva arviointi tällaisten ajatusten tullessa tai esim. jonkun tietyn henkilön läsnäollessa: ”Nautinko tästä mielikuvasta/tilanteesta oikeasti?”)

Pure O  ns. pelkkinä pakkoajatuksina ilmenevä pakko-oireinen häiriö

Tämä on oikeastaan terminä harhaanjohtava, sillä tavallisesti tällaisiin obsessioihin liittyy myös kompulsioita: tässä tapauksessa ne ovat kuitenkin mielensisäisiä toimintoja, tiettyjen paikkojen, ihmisten, asioiden tai tilanteiden välttelyä tai varmistuksen hakemista kyselemällä. Välttelyn tunnistaminen kompulsiiviseksi toiminnaksi on hyvin tärkeää, sillä se liittyy todella moniin erilaisiin pakko-oireisiin, mutta sitä ei välttämättä tule ajatelleeksi, sillä on luonnollisesti helpompaa noteerata jonkin asian tekeminen kuin tekemättä oleminen. Pakko-oireisen voi olla itsekin vaikeaa tunnistaa tietyntyyppistä ajatustoimintaa tai asioiden välttelyä kompulsiiviseksi. Obsessiot ja mielensisäiset kompulsiot ovat luonteeltaan erilaisia, mutta omien ajatusten rajaaminen, hahmottaminen, kategorisointi ym. ei ole helppoa.

Kompulsiivista on kuitenkin lähtökohtaisesti sellainen ajattelu, jolla pyritään helpottamaan pakkoajatuksen synnyttämää ahdistusta, siis varmistumaan siitä, että mitään vaaraa ei ole tai että ei ole paha ihminen. Obsessio tuntuu uhkalta, kompulsio on yritys puolustautua. Jos ihminen esimerkiksi jatkuvasti näkee päässään kuvia, joissa jollekulle tapahtuu jotakin pahaa, hän voi yrittää ”korjata” tämän kuvan tekemällä siitä päässään sellaisen version, jossa mitään pahaa ei tapahdukaan. Tällainen voi tuntua välttämättömältä, sillä kuvan korjaamatta jättäminen voi saada ihmisen pelkäämään, että mainitun pahan asian tapahtuminen voisi johtua hänen ajatuksistaan. OCD:n luonteeseen kuuluu usein se, että se luo asioiden välille valheellisia yhteyksiä. Ihminen tietää kyllä, että hänen ajatuksensa eivät vaikuta asioiden kulkuun, mutta syyllisyys, pelko ja ahdistus ovat niin voimakkaita, että uhka tuntuu todelliselta. Oma reaktio ajatukseen saa ajatuksen osoittaman asian tuntumaan muultakin kuin vain ajatukselta  se tuntuu merkitykselliseltä, siltä, että se tarkoittaa jotain muutakin kuin sitä, että päässä nyt aina pyörii vähän kaikenlaista.

Esimerkiksi vahingoittamiseen, seksuaalisuuteen, uskontoon ja moraaliin liittyvät ajatukset ovat usein sellaisia, että suuri osa kompulsioista on näkymätöntä sisäistä märehtimistä ja spekulointia  OCD:n kanssa neuvottelua.

Ajatustason kompulsioista voit lukea lisää täältä.

Maaginen ajattelu (joka liittyy usein tavalla tai toisella muihinkin kuin alla lueteltuihin obsessioihin)

  • Tunne, että jotkin kirjaimet tai numerot ovat hyviä/turvallisia ja jotkin taas pahoja/vaarallisia. (Pahojen kirjainten ja numeroiden välttely ja niiden neutralointi hyvillä kirjaimilla ja numeroilla. Esimerkiksi lukiessa tiettyjen kirjainten näkeminen aiheuttaa ahdistuksen, jonka kumoamiseksi pitää tekstistä etsiä jokin hyvä kirjain. Taustalla voi olla jonkinlaista symboliikkaa: esimerkiksi kirjain ’k’ voi olla paha, koska ’kuolema’ alkaa k:lla, mutta hyvyys ja pahuus voivat määräytyä myös sen perusteella, mikä tuntuu miltäkin.)
  • Joidenkin erisnimien tai sanojen pitäminen pahoina tai saastuneina. (Joku voi esimerkiksi pelätä sanaa ”Helsinki” ja vältellä Helsingissä käymistä, helsinkiläisiä, Helsingistä peräisin olevia asioita, Helsingistä tulevaa postia, Helsinkiä koskevien uutisten lukemista  käytännössä kaikkea, missä mainitaan Helsinki tai mikä jollakin tavalla liittyy Helsinkiin.)
  • Joidenkin esineiden, asioiden tai paikkojen pitäminen pahoina. (Näiden välttely.)
  • Pelko, että omat ajatukset voivat saada pahoja asioita tapahtumaan. (Pyrkimys olla ajattelematta tiettyjä asioita ollenkaan, näiden ajatusten jatkuva neutralointi eli korvaaminen hyvillä ajatuksilla.)
  • Pelko, että katukivetyksen viivoille tai halkeamille astuminen tuo huonoa onnea tai aiheuttaa jotakin pahaa. (Tämän välttely. Jos kuitenkin epäonnistuu, on palattava takaisin ja kuljettava samasta kohtaa uudelleen niin, ettei astu viivalle.)
  • Tunne, että esimerkiksi huoneeseen astuessa pitää ajatella tai olla ajattelematta tiettyjä asioita. (Pyrkimys saada ajatukset olemaan oikealla hetkellä oikeanlaisia. Tarvittaessa esimerkiksi juuri ovesta kulkeminen yhä uudestaan ja uudestaan kunnes tuntuu, että se meni ”oikein”.)

Hyperawareness OCD / Sensorimotor OCD  ylikorostunut jatkuva tietoisuus asioista, joihin ihmiset eivät yleensä kiinnitä huomiota

  • Jatkuva tietoisuus omasta hengityksestä: siitä että se tapahtuu, sen rytmistä tms.
  • Jatkuva tietoisuus siitä, millä tavalla kieli on suussa, nielemisestä tms.
  • Jatkuva tietoisuus silmien räpyttelystä.
  • Jatkuva tietoisuus lasiaissamentumista.
  • Jatkuva tietoisuus jostain ruumiinosasta ja sen tuntemuksista.
  • Jatkuva tietoisuus sydämen sykkeestä.

(Pyrkimys lakata tiedostamasta ko. asioita yrittämällä työntää ne mielestä ja keskittämällä huomio johonkin muuhun  tuloksetta. Myös esimerkiksi silmien tietoinen räpyttäminen tietyllä tavalla, jotta sen saisi tuntumaan jotenkin ns. normaalilta/hyvältä/oikealta.)

Erilaista kuin aistiyliherkkyys: ongelma ei ole aistimusten poikkeava intensiteetti, vaan jatkuva häiritsevä tietoisuus siitä, että kuvatunlaiset asiat ylipäätään tapahtuvat, ja siitä, millä tavalla ne tapahtuvat.

Eksistentiaaliset pakkoajatukset

  • Epäily siitä, onko itse ja/tai onko ympäröivä maailma todellinen.
  • Elämän tarkoituksen jatkuva pakonomainen miettiminen.(Pyrkimys jotenkin selvittää asia.)

Nämä poikkeavat filosofisesta pohdiskelusta sillä tavalla, että nämä ajatukset pyörivät mielessä jatkuvasti ja aiheuttavat merkittävää ahdistusta.

 Obsessoimisesta obsessoiminen / metaobsessiot

  • Pelko siitä, että ei oikeasti sairastakaan OCD:tä, vaan onkin oikeasti ”paha ihminen”. (Pyrkimys saavuttaa varmuus asiasta esimerkiksi analysoimalla loputtomasti omia ajatuksia, niihin liittyviä tunteita ja toiminnan taustalla olevia motiiveja tietyissä tilanteissa ja ylipäätään.)
  • Jatkuva, kaavamaisena toistuva pelko siitä, että jokin tietty obsessio / obsessoiminen ylipäätään ei lopu ikinä. (Pyrkimys lakata ajattelemasta asiaa.)
  • Jatkuva tietoisuus siitä, että päässä on obsessiivisia ajatuksia  ei siis pelkästään tietoisuus ko. ajatusten sisällöstä. (Pyrkimys lakata ajattelemasta asiaa.)

Hamstraaminen

  • Pelko, että heittäisi pois jotakin sellaista, jota voi myöhemmin tarvita. (Kyvyttömyys heittää tarpeettomia asioita pois tai luopua niistä muuten. Myös esimerkiksi roskien vieminen voi olla vaikeaa, sillä roskien sekaan saattaisi olla joutunut jotain korvaamattoman tärkeää.)

Hamstraaminen voi olla pakko-oire, mutta se voi liittyä myös muihin sairauksiin. Nykyään hamstraaminen on määritelty myös itsenäiseksi sairaudeksi, ei siis pelkästään jonkin toisen sairauden oireeksi.

Trikotillomania

  • Pakonomainen tarve nyppiä oman kehon karvoja, esimerkiksi hiuksia tai ripsiä. Kun karvoja nypitään paljon, seurauksena on, että esimerkiksi päähän muodostuu kaljuja kohtia.

Dermatillomania

  • Pakonomainen tarve nyppiä omaa ihoa. Tämän seurauksena iho menee rikki.

Trikotillomanian ja dermatillomanian suhteesta OCD:hen löytyy hieman ristiriitaista tietoa: niiden sanotaan joissakin lähteissä kuuluvan ns. pakko-oireiseen spektriin, toisissa taas sanotaan, että kyse on BFRB:stä (’body-focused repetitive behavior’), jolla joidenkin toisten lähteiden mukaan ei ole erityisen suoraa yhteyttä OCD:hen. Joka tapauksessa nämä esiintyvät erittäin usein yhdessä OCD:n kanssa, joten lisään ne nyt tälle listalle. DSM 5 -tautiluokituksessa ne kuuluvat kohtaan ”Obsessive-compulsive and related disorders”, mutta Suomessa käytettävästä ICD 10 -luokituksesta ei löydy erikseen tuollaista kategoriaa, vaan OCD on luokiteltu ahdistuneisuushäiriöksi ja esimerkiksi trikotillomania taas käytös- ja hillitsemishäiriöksi. Jos nyppimisen tarkoituksena on lievittää jonkin ajatuksen aiheuttamaa ahdistusta, niin sitten se kuulostaa aika lailla OCD:ltä. Toisaalta taas jotkut trikotillomaanikot ja dermatillomaanikot saavat mielihyvää nyppimisestä, kun taas OCD-kompulsioihin ei liity minkäänlaista mielihyvää. Nyppimisen taustalla ei myöskään välttämättä ole minkäänlaista ahdistavaa ajatusta.

Lisään siis trikotillomanian ja dermatillomanian listalleni suunnilleen samoilla saatesanoilla kuin hamstrauksen. Kyseessä voi olla jonkinlainen pakko-oire, mutta asia ei ole ihan niin suoraviivainen tai yksiselitteinen. Trikotillomaniaan ja dermatillomaniaan tehoaa joka tapauksessa sama hoito kuin OCD:hen eli kognitiivinen käyttäytymisterapia. Minun tehtäväni ei myöskään ole diagnosoida ketään: jos kärsit trikotillomaniasta tai dermatillomaniasta, hakeudu lääkäriin selvittelemään asiaa.

Tätä listaa kirjoittaessani huomasin olevani enenevissä määrin huolissani siitä, että entä jos kirjoitan jotakin, mikä ei pidäkään paikkaansa ja tulen täten OCD:n näkökulmasta valehdelleeksi tai vähintäänkin olen vastuussa ihmisten harhaanjohtamisesta. Tunsin tarvetta alkaa tarkistaa uudelleen kaikkia tässä esittämiäni faktoja ja etsimään lisää lähteitä ja tutkimuksia. Ja sitten ajattelin, että pyydän anteeksi etukäteen sitä mahdollisuutta, että tässä tekstissä saattaisi olla virheitä.

Tätäkin on OCD.

Mutta ei, luulenpa, että se olisi jokseenkin kompulsiivinen veto, enkä siis itse asiassa pyydäkään. Minulla ei ole mitään erityistä syytä uskoa, että tässä olisi virheitä  mutta ihminen on toki erehtyväinen. Pyydän kuitenkin anteeksi vasta sitten, jos jokin virhe tulee esiin.

Tätä on paraneminen.

(Tämän listan kirjoittamisessa olen käyttänyt jonkin verran apuna tätä sivua: https://www.ocduk.org/types-ocd.)

Tekstiä muokattu 23.2.: Lisätty trikotillomania ja dermatillomania.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s