Miltä se tuntuu?

Sisältövaroitus: pakko-oireiden yksityiskohtaista kuvailua

En usko, että on mitään tapaa selittää, miltä se ihan oikeasti tuntuu.

Mutta kuvitellaan vaikka, että sinulle kaikkein rakkain ihminen on todella vakavasti sairas ja saattaa kuolla. Kuvittele itsesi hänen hautajaisiinsa. Kuvittele, mitä tunnet silloin. Kuvittele loppuelämäsi ilman häntä.

Kuvittele nyt, että voisit pelastaa hänen henkensä koskettamalla seinää. Kuvittele, että on 0,0001 prosentin mahdollisuus, että se toimii. Tekisitkö sen?

Kuvitellaan, että et tee sitä. Ethän sinä ole taikauskoinen.

Kohta on liian myöhäistä.

Entä jos se toimisi? Kuinka voit elää loppuelämäsi tietoisena siitä, että et yrittänyt sitä? Mitä jos se olisikin toiminut? Mutta eihän se ole mahdollista. Ei se vain ole. Mutta kuinka voit olla aivan varma? Sataprosenttisen varma? Mitä me loppujen lopuksi tiedämme maailmankaikkeudesta? Aika itsekästä olla yrittämättä. Ajattele nyt miten pieni vaiva. Sen kun kosketat seinää. Paljonko se vie aikaasi? Sekunnin? Mitä sitten, jos se ei toimikaan? Hyvä ihminen tekisi kaikkensa tässä tilanteessa. Ja siinä sinä vain istut. Taidatkin haluta, että hän kuolee? Kyllä, sehän on selvää. Sinä haluat, että hän kuolee.

Ääni jatkaa syyllistämistä. Paitsi että se ei ole mikään ääni. Se olet sinä. Nämä ovat sinun omia ajatuksiasi.

Sinä haluat, että hän kuolee. Muuten koskettaisit seinää.

En tietenkään halua, sinä puolustaudut. Eikä siinä ole mitään järkeä. Miten seinä muka liittyy mihinkään?

Haluat, haluat, haluat!! Sitä juuri sinä haluat. Sinä olet paha ihminen, joka välittää vain itsestään. Kyllä minä tiedän. Minähän olen sinä! Ei täällä sinun päässäsi muitakaan ole. Vai kuuletko sinä ääniä? Etkö? Sitähän minäkin. Ja jos sinulla kerran on puhtaat jauhot pussissa, niin miksi kätesi hikoavat ja sydämesi hakkaa? Tiedätkö, mitä sellainen tarkoittaa? Se tarkoittaa, että olen oikeassa. Se tarkoittaa, että olet paha ihminen, joka on jäänyt itse teossa kiinni pahuudestaan. Mutta hyvä on. Älä sitten kosketa seinää. Sinun valintasi. Sen kun otat mukavan asennon tuolissasi ja odotat, että hän kuolee. Sitähän sinä haluat. Ja muistutan vielä, että tämä olet sinä. Nämä ovat sinun ajatuksiasi. Ei täällä ketään muitakaan ole. On vain sinä.

Kosketat seinää. Olosi kevenee. Omatuntosi on puhdas, kävi miten kävi.

Lääkäri tulee kertomaan, että läheisesi tilassa on tapahtunut käänne parempaan. Uusi lääke on tuonut lupaavia tuloksia. Uusi lääke – vai sinun pieni taikatemppusi? Eihän se ole mahdollista. Mutta entä jos kuitenkin…

Lääkäri poistuu. Sinä kosketat seinää uudelleen. Tällä kertaa teet sen kahdesti. Eikö parillinen luku tunnukin paremmalta?

Kosketat seinää kaksi kertaa kummallakin kädellä. Seiniä on parillinen määrä. Kosketat niistä jokaista kaksi kertaa kummallakin kädellä. Odotushuoneessa istuu muutama muukin ihminen. Joku katsoo sinua. Sinä väistät katsetta. Se meni pilalle. Sinun pitää keskittyä. Aloitat alusta. Kaksi kertaa kaksi kättä kertaa neljä seinää. Ja huojentunut olo. Se on järjetöntä. Ja se on elintärkeää. Se on turhaa. Ja sillä hetkellä se on ainoa asia, millä tässä maailmassa on väliä.

Pakko-oireinen häiriö koostuu pakkoajatuksista ja -toiminnoista. Useimmilla pakko-oireisilla on jossakin muodossa molempia. Pakkoajatuksia kuvaillaan usein niin, että kyseessä on toistuvasti mieleen tunkeutuva, ahdistava ajatus tai mielikuva, jota ihminen ei tunnista omakseen. Minkäänlaisia harhoja ei kuitenkaan ole ja henkilö tietää, että ajatukset ovat hänen omiaan.

Mutta mitä oikeastaan tarkoittaa ”mieleen tunkeutuva ajatus”? Oikeastaan se ei ole mitään kummempaa kuin mikä tahansa epämiellyttävä ajatus tai mielikuva, joka pulpahtaa tietoisuuteen ja saa ihmisen ahdistumaan: Miksi ajattelen tällaista? Mitä tämä tarkoittaa? Ongelma ei ole se, että pakko-oireinen ajattelisi määrällisesti enemmän kuin muut ihmiset (vaikka se tuntuukin siltä), eikä se, että hänen ajatuksensa olisivat lähtökohtaisesti jotenkin poikkeuksellisia (vaikka sairastavasta tuntuukin, että kukaan muu ei ajattele näin kamalia/omituisia/pahoja ajatuksia). Ongelma on se, että pakko-oireinen reagoi tiettyihin ajatuksiin paljon voimakkaammin kuin sellainen ihminen, jolla ei ole OCD:tä. Epämiellyttävä ajatus aiheuttaa voimakkaan henkisen ja fyysisen ahdistuksen ja pakokauhun. Tämä reaktio saa ajatuksen tuntumaan merkitykselliseltä. Pahat ja ahdistavat ajatukset tuntuvat olevan merkkejä esimerkiksi siitä, että a) olen vaarassa, b) olen paha ihminen (mikä on itse asiassa tietynlainen vaara sekin – uhka kohdistuu tällöin minäkuvaan ja identiteettiin) tai c) asiat eivät ole niin kuin niiden kuuluu olla.

Ahdistus helpottuu pakkotoimintoja suorittamalla, mutta seurauksena on noidankehä, jossa pakkoajatuksia ja -toimintoja on yhä enemmän ja enemmän. Ja ne todella syövät kaiken tieltään. Kun pakko-oireinen häiriö pääsee pahaksi, kaikki muu käy mahdottomaksi.

”Äärimmillään pakkoajatuksista kärsivä voi pestä kätensä lähes verille pelätessään tartuntoja, palata tarkastamaan oven lukot uudelleen ja uudelleen muutaman minuutin välein, lievittää rivojen ajatusten tuottamaa syyllisyyttään laskemalla ritualistisesti sata kertaa tietty laskutoimitus jne.” (http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00403)

Kokemusteni perusteella sanoisin, että äärimmillään pakkoajatuksista kärsivällä ei ole enää mitään muuta kuin pakkoajatuksensa ja -toimintonsa. Äärimmillään käsiä pestään, vaikka ne jo vuotavat verta ja vaikka ei enää edes muistettaisi tai tiedettäisi, miksi ne ovat likaiset. Ne vain tuntuvat likaisilta, eikä se tunne lähde pois. Tulikuumaa vettä ja saippuaa, uudestaan, uudestaan, uudestaan. Jos saippua loppuu, niin jatketaan shampoolla tai tiskiaineella. Äärimmillään ei palata tarkistamaan lukkoja – niiden luota ei pystytä enää ollenkaan poistumaan. Äärimmillään lasketaan sata kertaa sata kertaa sataan, ja jos loppumetreillä mokataan, niin on aloitettava alusta.

Äärimmillään ei enää pelkää kuolevansa pakkoajatusten esittämiin uhkiin, vaan tuntuu, että ne ajatukset itsessään vievät hengen.

Minulla on ollut laadullisesti kahdentyyppisiä pakkoajatuksia (tämä jaottelu ei ole mikään virallinen, mutta tällä tavalla minä näen asian):

  1. Pakkoajatukset, joissa on jokin ”järkevä” logiikka. Esim. pelko siitä, että sairastuu syöpään. Kuka tahansa voi koska tahansa sairastua syöpään. Myös esimerkiksi pelko siitä, että kahvinkeitin jäi päälle. Kahvinkeitin voi ihan oikeasti jäädä päälle. Nämä pelot ovat siis ihan ymmärrettäviä pelkoja, mutta pakko-oireisella ne menevät yli, ja hän huolehtii näistä asioista kohtuuttoman paljon ja näkee hirveästi vaivaa yrittäen estää pelkäämiään asioita tapahtumasta. Tällaisten obsessioiden kohdalla on hyvin tärkeää, että ihminen ei pyri vakuuttamaan itseään siitä, että pelätyt asiat eivät tapahdu – hänen pitäisi sen sijaan pyrkiä hyväksymään, että ne voivat tapahtuakin.
  1. Pakkoajatukset, jotka noudattavat ainostaan sairauden sisäistä logiikkaa. OCD:llä on taipumus yhdistää asioista, jotka eivät oikeasti liity toisiinsa. Seurauksena on se, että pakko-oireinen voi pelätä esimerkiksi, että hänen lapsensa kuolee nukkuessaan, ellei hän kosketa lastenhuoneen seinää joka ilta 16 kertaa, sano lapselleen hyvää yötä tietyllä tavalla ja asettele lapsen peiton kulmia tarkasti suoraan. Tai pelätä, että (tiettyjen) pahojen asioiden ajatteleminen johtaa jollakin yliluonnollisella tavalla (tiettyjen) pahojen asioiden tapahtumiseen. Toisiinsa liittymättömien asioiden välillä tuntuu olevan yhteys, ja se tunne on niin voimakas, että se ei ota lähteäkseen, vaikka järki sanoisi, että mitä hittoa?

Ajatellaan vaikkapa käsienpesua, tuota eniten julkisuutta saanutta kompulsiota. Sen taustalla voi olla jokin periaatteessa looginen mutta pakko-oireisella kohtuuttomat mittasuhteet saava pelko (mitä jos tuossa ovenkahvassa on norovirus ja sairastun vatsatautiin koskettuani siihen?). Yhtä hyvin käsienpesu voi kuitenkin liittyä myös johonkin pakkoajatukseen, jolla ei ole mitään tekemistä hygienian kanssa (jos en pese nyt käsiä, joudun huomenna auto-onnettomuuteen). Ihminen voi myös kokea, että ”pahojen asioiden” ajatteleminen tekee hänestä jollakin perustavanlaatuisella tavalla pahan ihmisen. Tätä pahuutta hän voi yrittää pestä pois niin kuin pesisi jotakin oikeaa likaa.

Kompulsiivinen pesijä ei ole siis välttämättä lainkaan bakteerikammoinen.

Se tuntuu siltä kuin joku kertoisi sinulle tuhat kertaa päivässä, että olet maailman pahin ihminen. Se tuntuu siltä kuin joku kertoisi sinulle tuhat kertaa päivässä, että kaikki hyvä elämässäsi tulee tuhoutumaan, kuolemaan, katoamaan ja hajoamaan, ja se kaikki on yksin sinun syytäsi. Kuin olisit jatkuvasti vain sekuntien päässä katastrofista, joka tuhoaa elämäsi lopullisesti. Kuin päällesi olisi kaadettu litroittain näkymätöntä myrkkyä. Se tuntuu siltä kuin kaikki paha, mitä voit kuvitella, tapahtuisi väistämättä hetkenä minä hyvänsä. Rinnakkaistodellisuudelta, jossa koko maailma on tulessa.

Ja siinä todellisuudessa sinä olet yksin.

Yksin sinä olet vastuussa kaikesta, eikä vaihtoehtoja ole.

Sinun on pakko.

Luet netistä, että pari prosenttia ihmisistä kärsii samasta ongelmasta, mutta et ikinä kuule kenenkään puhuvan asiasta. Se tuntuu oudolta ja saa koko jutun tuntumaan melkein vieläkin yksinäisemmältä. Missä te olette? Missä me olemme? Nykyään netistä löytää vertaistukea ihan eri mittakaavassa kuin reilut kymmenen vuotta sitten, mutta netin ulkopuolella me olemme edelleen enimmäkseen melko vaiti asiasta. Kaikilla on tietenkin oikeus yksityisyyteen eikä kenelläkään ole velvollisuutta kertoa sairaudestaan kenellekään (kannustan kuitenkin kaikkia puhumaan lääkärille), mutta surullista on se, että monet haluaisivat puhua asiasta, mutta eivät uskalla, koska se tuntuu liian hävettävältä.

Pakko-oireisuus on pelottavaa, ahdistavaa, ärsyttävää, turhauttavaa ja hämmentävää.

OCD saa teoriassa mahdolliset asiat tuntumaan väistämättömän todennäköisiltä – ja OCD:llä on uskomaton kyky perustella asioita teoriassa mahdollisiksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s